* Rakkaudesta käsillä tekemiseen *


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Viikingin morsian - Viking Bride

Tiesin heti tämän riipuksen löytäessäni kesällä, että siihen täytyy laittaa isoja makeanvedenhelminugetteja. . . Tällaisia ahaa-elämyksiä syntyy aina silloin tällöin, eikä sitä ajatusta pysty enää muuttamaan.

En vain ole "ehtinyt" sitä tekemään ja raivatessani yhtä laatikkoa, tämä pulpahti esiin. Ja vaati heti pääsemään koruun. . .

Kuparinvärisiä osia, kuparilankaa, makeanvedenhelmiä, vuorikristallia ja kristallia. Muuhan ei sovi viikingin morsiammelle, eihän?

Riipus on ostettu Maarianhaminasta Ele & Kele-nimisestä liikkeestä, josta löytyy persoonallisia riipuksia eri materiaalein. Paljon mm hopeariipuksia. En ole löytänyt heidän nettisivuja tai facebooksivuja, joten ehkäpä niitä ei tosiaan olekaan. Harmi. Myyjänä oli nuorehko mies, joka kärsivällisesti katseli kun minä kohkasin joka hyllyn ja rivin kolmeen kertaan.

Vet någon om Ele & Kele har internetsidor?

Viking Bride
Freshwather pearl, copper, rock crystal, crystal.
I bought the pendant last summer from Ele & Kele in Mariehamn.






tiistai 18. maaliskuuta 2014

Suojelija - voimakoruna enkeli hopeasavesta

Suojelusenkeli - nyt tätini taistelee elämästään teho-osastolla keuhkokuumeessa.

Mistä huomaa viimeistään itsekin vanhenevansa? Siitä kun ihmiset ympärillä sairastelevat. . .
Sairastella voi tietysti missä iässä tahansa, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat osoitus siitä, että ikää tulee meihin kaikkiin lisää vuosi vuodelta.

Enkeli tehty hopeasavesta, pää kristallia, osat sterlinghopeaa.

Asioiden käsitteleminen koruina ja muuna näpertelynä on minulle ominaista. . . 




perjantai 14. maaliskuuta 2014

C´est la vie

Turkooseja kristalleja ja hopeafoliohelmiä, sterlinghopeaa.

Tehtiin Hänen Majesteettinsa Vimpun kanssa hopeakoru. .  . Kesäinen, kesäinen, sitä odotellessa, sillä nyt ulkona myrskyää. . .








sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

James Bond - Rakastettuni

Ilalla, James Bondin elokuvan Rakastettuni lomassa , vääntelin keväistä/kesäistä korua. Lentävät otukset liitelevät väkisin koruun.

Olin perjantaina Muurlassa vanhempainyhdistyksen järjestämässä Ihanien Naisten-illassa myymässä koruja. Perjantaina päivällä kieputtelin vielä vimmatusti linnunpesiä koruihin. Kevät, kevät, kevät! Siitä tietää, että kevät on tullut ainakin minun mieleeni, kun vääntelen linnunpesiä. Se on muutenkin sellainen tavaramerkkini, joita tykkään väännellä. =) Tapahtuma oli tosi mukava!

Tähän koruun lenteli Trinity Brass-osina perhosia ja erilaisia lintuja, akaattia kieputtelin joukkoon ja mukaan tuli swarovskeja ja yksi neliskanttinen kristallikin. Kieputtelussa käytin aina niin ihanana jämäkkää ruostumatonta teräslankaa. Antaa kivasti vastusta. . .  =)

Olisikohan parempi nimi ollut kuitenkin Halki Sinitaivaan? Sitä pähkäilin facebookissakin. =)

Korukoplan-blogin korutarvikevaihto toteutui. Kiva, kiva, kiva! www.korukopla.blogspot.fi












keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kukkaketo

Kukkaketo, Art Clay silver

Tuunasin, tuunasin, ihmettelin ja tuunasin - koru.

Minulla jää välillä pieniä paloja hopeasavea, joista teen kukan, lehden tms ja jätän kuivumaan. Nyt kuivia paloja oli kertynyt niin paljon, että tein niistä rii...
puksen. Kokeilin yhden kiven polttoa samalla, eli miten se kestää polton. Pohjan tein uudesta hopeasavesta pohjan, sen päälle asetin kiven jonkan ympärille pursotin ruiskusavella "suojuksen". Sen päälle laitoin vanhat kuivuneet hopeasavipalaset jotka liitin reunaan ruiskusavella. Tämäkin työ sai kuivua muutaman päivän, kun en ehtinyt sitä aikaisemmin polttamaan.

Kun työ meni uuniin, niin hajusta jo arvasin, että kivelle käy huonosti, sen verran haisevaa poltto oli. Ja niinhän siinä kävi, että kivi oli väritön, samea ja hapero. Joten sitten piti keksiä, että miten se tuunataan. Kivi oli jokin värjätty kapussi.

Loppujen lopuksi tiputtelin siihen muutamia eri alcohol ink-värejä, ja niiden päälle pari tippaa ainetta joka "sekoittaa" noita värejä kivasti. Annoin kuivua, laitoin vähän kynsilakkaa, annoin kuivua ja laiton toista kynsilakkaa. Kuivattelin taas ja päällystin Magic glossilla UV-valossa.

Toiseen reunaan liimasin sterlinghopeisen helmihatun päälle helmiäiskukan ja hopearinkulan. Siihen kun olin porannut reiän, koska ajattelin riipustaa siihen jonkun jutun. Mutta siihen ei mielestäni sopinutkaan mikään roikkuva, niin reikä piti piilottaa jotenkin.

EI ihan tavanomainen hopeasavityö, mutkia tuli matkaan yksi toisensa jälkeen. . .

Eli tuli tuunattua vähän sitä ja tätä, mutta yllättävän hyvin nuo värit pelastivat samean kiven. Hauskaa oli, vaikka odotteluvaiheita ja kuivatuksia oli liikaa näin kärsimättömälle tekijälle. ..

Värikäs kukkaketo.
 





 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Elämänpuu - tositarina elämästä

Viime syksy tämän vuoden alkuun oli kaikin puolin hankala. Paljon kaikenmaailman vastoinkäymisiä ja sukulaisten sairastumisia. Oma terveyskin alkoi reistailla ja migreeni oli viikottainen vieras.
Kaikki kulminoitui setäni sairast...
umiseen, omatoiminen setä ei yhtenä päivänä päässyt ylös sängystä. Paikallisessa terveyskeskuksessa todettiin, että sedällä on lonkassa nivelrikko ja hän sai sekä tabletti- että kipulaastarilääkityksen. Vähän sen jälkeen setä ei tiennyt missä oli ja miksi. Ja kyseli kuolleiden sukulaistensa perään. Välillä hän taisteli kahtakymmentä ryöstäjää vastaan.Tätä ennen setä oli ollut hyväkuntoinen ja muisti toimi mielestäni yli 80-vuotiaaksi ihan hyvin. Hän joutui tietysti takaisin terveyskeskukseen.

Minä olin heti yhteydessä hoitohenkilökuntaan, koska mielestäni asiat eivät olleet ymmärrettävästi kunnossa. Sain hoitavan lääkärin puhelimeen, ja se olikin mielenkiintoinen keskustelu. Kun kerroin lääkärille, että setä on nyt muuttunut niin nopeasti harhaiseksi ja puhe on humalaisen sammaltavaa, että mielestäni jokin on hullusti. Loppukeskustelu oli sitä kun lääkäri toisessa päässä huutaa minulle, että jos olen sitä mieltä että hän lääkitsee potilasta väärin, niin mitä lääkettä sedälleni sitten pitäisi antaa? Kyllä vain, tähän en osannut varautua. . . Ja sitten lääkäri jatkoi, että olen ilkeä ihminen kun haluan pitää setääni kivuissa. Setä on kuulema dementoitunut ja sairastaa todennäköisesti alzheimeria, ja nyt hoidetaan hänen viimeisiä hetkiä. . . .

Tämän jälkeen olin yhteydessä myös tuon terveyskeskuksen hoitavaa lääkäriin. Tämä ilmoitti, että on keskustellut hoitavan lääkärin kanssa, ja tullut siihen tulokseen että kipulaastarihoito on oikeaa. Oho, ei apua sieltäkään.

Tätä kesti 2 kk. Ja yritin sitkeästi pyytää, että ottakaa se laastari pois, ja kokeilkaa edes jotain muuta lääkettä. Setä oli ihan sekaisin, ja hänen olonsa heittelehti päivästä toiseen. Hän oli koko ajan väsynyt ja puhui sammaltamalla, muisti ei toiminut yhtään, ja hän oli masentuneen oloinen. Minulle vain sanottiin, että joskus kestää vähän pidemmän aikaa ennen kuin potilas laastariin tottuu. No setä ei tottunut.

Setä siirrettiin toiseen hoitopaikkaan, ja aloitin saman selvitysrumban. Eli kerroin kuinka omatoiminen setä oli ollut aikaisemmin, ja kuinka hänen kuntonsa romahti lääkityksen alkaessa. Soitin ja kirjoitin sähköposteja. Ja luojan kiitos sedälle sattui omahoitajaksi ihminen joka kuunteli ja välitti. Ja esitti asiani uudelle hoitavalle lääkärille. Joka otti kipulaastarilääkityksn pois.

Viikon päästä tilanne oli se, että hoitajat sanoivat että setä on kuin eri ihminen, iloinen ja pirteä. Ja muistikin alkoi taas toimimaan ihan eri tavalla. Setä nautti olympialaisten katsomissta ja riemuitsi joka mitalista. Nyt odotetaan aivokuvauksian vastauksia ja uutta sijoituspaikkaa tuettuun asumiseen. Itse asun täällä etelässä ja setä tuolla n 700 km päässä. Kivutkin ovat pysyneet poissa.

Olipa pitkät reilu 2 kk! Ja useamman kerran kävi mielessä, että onkohan minun päässäni joku vika kun en saa noinkin selvää asiaa esitettyä eteenpäin ymmärrettävästi. . . Tai niin, että joku olisi asiasta välittänyt.

Ymmärrän kyllä, ja tämänkin esitin heille useampaan otteeseen, että heidän on tietysti vaikea tietää että missä kunnossa iäkäs ihminen on ollut ennenkuin heille tulee. Siksihän minä sinne yhteydessä olinkin ja kerroin miten omatoiminen setä ennen oli. Ja ymmärrän, että lääkityksestä vastaa lääkäri. Ja tässä tapauksessa keskustelu hänen kanssaan oli mahdotonta.

Näin vaikeaa ei tuollaisen asian pitäisi olla?!?! Ja väkisinkin käy mielessä, että kuinkahan monta muuta vastaavasti sekaiseksi lääkittyä potilasta heillä on??? Kuka ajaa heidän asiaansa? ??Tunnetustihan suomalainen luottaa hoitavaan lääkärin ja harvoin kyseenalaistaa mitään.

Helpommalla olisin varmasti päässyt kun olisin huutanut ja riehunut puhelimeessa, ja uhkaillut. Ehkäpä väärä lääkitys olisi silloin lopetettu aikaisemmin. Setä joutui turhaan kärsimään. . .Kukaan ei varmasti varmuudella pysty sanomaan miten iäkäs potilas kokee tuollaisen lääkityksen. joka saa hänen noin sekaisin. Pelottavaa sen ainakin on täytynyt sedälle olla. . .Tuollainen riehuminen vain ei sovi luonteelleeni. Ja välimatkaa sinne tosiaankin on n 700 km, joten sekin vaikeutti asioiden hoitoa.

Juttelin sedän kanssa jokunen päivä sitten. Hän halusi puhelinkauppaan, Kun ihmettelin, että eikös hän saa hoitopaikastakin soittaa, niin setä ei halunnut hoitajia vaivata. Eikä oikein osa pyytääkkään sellaista. Minä ihmettelin, että mihin hän niin usein haluaa soittaa että siitä olisi hoitajille vaivaa? Setä tuumasi, että siulle, sittenhän mie voin soittaa siulle milloin vaan. Ihana setä! Tällaiseen keskusteluun setä ei olisi edes kyennyt kuukausi sitten. . .

Pidetään huoli vanhuksistamme ja toisistamme! Ja puututaan asioihin , eikä anneta periksi!

Koruun purin tämänkin tapauksen ja syntyi Elämänpuu-koru. Vai pitäisikö tämän olla kuitenkin Sukupuu?
 



 
Hopeasavi, art clay silver, tiikerinsilmä-kapussi,
 

torstai 27. helmikuuta 2014

Sateenkaaren tekijä

Tiedätkö miten sateenkaari syntyy?

Siitä kun sudenkorennot tanssivat sateisena kesäpäivänä kukkakedolla kukkapölyssä. Sade saa monivärisen kukkapölyn tarttumaan sudenkorennon siipiin, siksi ne aina kimmeltävät monivärisenä. . .

Ja tanssittuaan korennot lentävät korkealla taivaalla laajassa kaaressa kuivatellakseen itsensä. Ja samalla kukkapöly irtoaa ja synnyttää taivaalle monivärisen kaaren. Juuri niin, nyt tiedät sinäkin.

Sanotaan myös, että sateenkaaren päässä odottaa aina ihana aarre. Niin odottaakin, mutta se ei ole sitä mitä olet luullut. Ihana aarre on. . ., ai niin, se onkin sitten jo ihan toinen tarina ja uusi koru.

Huomenna on perjantai, joten nyt voinee jo toivottaa hyvää ja aurinkoista viikonloppua!


Vintaj Natural Brass-osia. Sudenkorennon siivet maalasin ensin kynsilakalla ja käsittelin sitten Magic Glossilla. Lasihelmisiruja.