www.korukopla.blogspot.com
Aiheena oli älä osta mitään uutta. Tiesin lähes heti mistä teen. =o)
Minulla oli vuosia sitten ostettut verhontampit odottaneet uutta elämää. Tampit on tehty lasihelmistä. Olen ostanut ne jouluksi, sen jälkeen ne jatkoivat elämäänsä roikkuen lampusta alas.
Ensin ne piti pestä. Laitoin en likoamaan vessan lavuaariin, eikä mennyt kauaakaan, kun kuului huuto että nyt meillä on helmiä jo vessassakin. . . Tämä turhautuneelta teinipojalta. . . Onko niitä pakko olla täällä!
Koska helmet olivat ehjissä nauhoissa, niin en halunnut rikkoa vaijeria. Siksi rälläköitiin paksut renkaat poikki. Vaijerissa oli kolme nauhaa ja ne olivat sopivasti eri pituisia.
Lukko laitettiin olemassa oleviin lenkkeihin kierretyllä renkaalla. Kaulakoruun meni siis kaksi kierrerengasta, salpalukko ja pari kalottia.
Osan helmistä laitoin pätkään memoryvaijeria. Kerretyt päät piilotin kalottien sisään.
Lopuista helmistä tein korvikset.
Ja näin oli yksi tamppi käytetty, toinen on vielä ihan ehjä ja odottaa uutta elämää. =o)
Eli käytin tampillisen helmiä, kaksi kierrerengasta, salpalukon, neljä kalottia, pätkän meroryvaijeria, kaksi korupiikkiä ja korviskoukut. Aika vähällä pääsin kun sain kolmikerroksisen kaularorun, rannekorun ja korvikset. =o)
kaunis lopputulos. tämän haasteen myötä on alkanut katsella kotia ja kodin esineitä taas uusin silmin ;)
VastaaPoistaKaunis setti ja edullisesti sait tehtyä. Samoin kuin Outiriina tuossa ed. olen minäkin alkanut nähdä mahdollisia koruja jokapaikassa, jopa pojan ruokintaruiskussa:)
VastaaPoistaKivan näköinen korusetti! :)
VastaaPoistaKauniisti kierrätetty ja edellä olevat ovat oikeassa, koruja näkee jo melkein missä tahansa ;-D
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne! <3 Tuossa korusetissä ei paljon tekemistä ollut, mutta tulipahan sekin lampunroikotin-turhake käyttöön. Mitään ei tietenkään koskaan voi heittää pois, joten ne ovat sitten siellä, täällä, tuolla (roikkumassakin) säilössä. =o)
VastaaPoistaKyllä vain, nyt sitä katsoo kaikkea ihan eri silmällä. Pajalla odottaa purkillinen muovieläimiä porausta. . . =o)
Ja lautasten ja kuppien rikkomista jatkan, kunnes onnistunun rikkomaan niin että jää edes jotain ehjää jäljelle. Ostin Strömsön innoittamana jopa lasinhiomakoneen jo jokin aika sitten. Hiomisen nakitan jommallekummalle pojalle, näin on sovittu. . . =o) Suojalasit yms on myös hankittu. Poika rikkoi myös yhden lautasen, mutta hän käytti turhaa voimaa, minä taas olen liian varovainen. Mutta eiköhän se joskus onnistu.
Minulla on viimekesäisiä posliinilautassirpaleita ulkona sorakasan päällä. Jätin ne sinne talven yli, kun harmittelin sitä ettei lautanen suostunut rikkoutumaan niin kuin minä tahdoin. =o) Täytyy kurkata, joskos niistäkin jotain hiottua saisi.
Haluaisin kokeilla niitä palasia myös hopeasaven kanssa. =o)
Hei, minäkin löysin viimein perille! Ja liityin lukijaksi :D Kyllä maar sul on hienot tampit olleet ;) mutta enemmän tykkään niistä koruina :) Ihanan punaiset. Tuollainen hionta kiinnostaa varmaan monia - joko on jonoa oven takana?
VastaaPoista