Omistan kyllä ihan kunnollisen giljotiinimäisen paperinleikkurin, mutta jostain syystä leikkelen paperini saksilla. Se on paljon jännittävämpää ja korteista tulee taatusti käsintehdyn näköisiä. Minun korttini koostuvat tietysti metallilangasta ja metallihelmistä ;oD
Ja sitten meillä on tällainen uusi perheenjäsen. Vaikka ihan juuri tuntui siltä, ettei koskaan ikinä. . .
Baby on samasta paikasta kuin toiseksi vanhinkin kissamme, heillä on sama emo ja ehkä jopa sama isäkin.
Nimen keksiminen oli todella vaikeaa. Lähdimme hakemaan Sisua, joka takaisin tulomatkalla oli Sulo. Tästä nimestä minä pidin, mutta kuopuksen mukaan se on roskiksen tai kompostorimerkin nimi. Ja hän oli ehdottomasti sitä vastaan. Hän olisi halunut vauvelista Nemon. Seuraava vaihtoehto oli Kaapo, mutta nyt muru on Leevi. On ja pysyy. Nimen keksi Uina Puodista. Kiitos!
Hän on söpö, suloinen ja ihana!
Siellä oli kissoja kahdesta pentueesta ja häntä ei ollut kukaan huolinut. Hän oli oman pentueensa viimeinen. Hän oli paljon pienempi kuin muut, eikä siksi kukaan ollut kuulema uskaltanut ottaa häntä. Hän on kuitenkin terhakka ja kirkassilmäinen, ja syö hyvin. Ja kiusaa vanhempia kissoja.
Kiipeää väsyn tullessa syliin, kehrää ja kihnaa ja nukkuu siinä. Vauveli on valloittanut kaikkien ihmisasukkien sydämen.
Mutta Kuzco ja Majesteetti Vimppu eivät ole varmoja, että pitäisikö tuota inhota vai halveksia. Välillä sen kanssa kyllä voi leikkiä, kunhan se ei kuvittele itsestään liikoja. . .
Olen yrittänyt selittää Vimpulle, että kyse on sukulaisvauvelista, ja että veri on vettä sakeampaa. Ilmeestä päätellen näin ei ole kissamaailmassa. Yleensä Vimppu tähyilee pikkuriiviötä kiipeilytelineen korkeimmalta tasolta.
Viipurissa oli paljon villikissoja ja kulkukoiria. Minusta ei olisi siellä asujaksi. Minulla olisi 25 kissaa ja 10 koiraa, ja lisää tulisi ovista ja ikkunoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti