Olen uurastanut tilauskorujen parissa, eilen sain valmiiksi useamman. Vielä on muutama jonossa. Kaulakoruja, rannekoruja ja korviksia. Laitan illalla kuvia, kunhan nettipäivittäjäni (lue esikoiseni) ehtii kuvat koneelle siirtämään. Omasta kännykästäni siirto ei onnistu vieläkään, enkä ole sitä enää edes yrittänyt. Kännykälläni saa ihan hyvälaatuisia kuvia ja se on aina näppärästi käsillä. . . Toisin kuin digikamera, joka on aina väärässä paikassa. Puodissa kun itse olen kotona ja toisinpäin.
Kaikista koruista en kuvia voi laittaa, sillä suurin osa niistä on joululahjoja. Eikä niitä voi etukäteen paljastaa. . . Enhän voi tietää kenelle ne ovat ja että käykö mahdollinen lahjansaaja blogissani. =oD
Siinä sivussa teen kuusenkoristeita. Sydämiä puuhelmillä, enkeleitä lasihelmistä ja kristallihelmitähtiä.
Torstaina viimeistään on tarkoitus rakentaa/pystyttää piparkakkutalo (talo ja vaja pihapiireineen). Oikaisen, ja olen ostanut valmistalopakkauksia. Tekee kovasti mieli tuunata piparkakkutalo ja pihapiiri, mutta en ehdi tekemään kaikkea itse alusta loppuun. Ja piparkakkutalo tuo ihanaa jouluntuoksua.
Puotiin tuli eilen illalla ihka oikea joulukuusi. Sekin tuoksui ihanalta. Tänään se saa jouluvalot ja koristeita oksilleen. Toivottavasti tuoksu ei häiritse mahdollisia kuusiallergikkoja.
Jouluntuoksut ovat tärkeä osa jouluani.
Ulkona lämpötila vaihtelee ja kissat (Hänen Korkeutensa Vili, Kuczo ja Onni) elelevät enimmäkseen sisällä. Pikkukissa, Hänen Korkeutensa, siis se reilu 1 1/2 v, kiusaa toisia minkä kerkeää. Ja sen lisäksi meitä ihmisiä. Vaatii leikittämään. Olohuoneen lattia on täynnä erilaisia kissanleluja, höyhenpalloa, mirrinmittuhiirulaisia, laserlelua. Hänen Korkeutensa purkaa intoaan niihinkin, kun vanhemmat kissa ilmoittavat äänekkäästi ja ärhäkästi etteivät ole eläviä puruleluja, eivätkä ikiliikkujaleikittäjiä. Onni on välillä todella kypsyneen oloinen pikkukissan hyökkäyksiin. Kun Onni lopulta ilmoittaa äänekkäästi karjuen, että nyt hitto soikoon riittää, niin Hänen Korkeutensa menee mököttämään metrin päähän.
Kaiketi tästä johtuen Hänen Korkeutensa on kehittänyt ikävän tavan hypätä ihmisnilkkaan kiinni. Yllätyshyökkäys on paras hyökkäys. Tänään kun minulla on melkeinvapaapäivä Puodista, niin suunnistankin ensimmäiseksi eläinkauppaan. Lisää leluja! Minun nilkkaani se ei juuri hyökkää, sillä tietää että siitä saa torumisia ja näpäytyksen nenälle. Mies ja lapset eivät raaskii pikkuista kuulema komentaa. . . Ovela katti. . . Nuorimmainen valitti eilen nilkka naarmuilla, että pitäisikö tuolle kissalle keksiä jotain. Päädyimme suihkepullokoulutukseen. Ja lisäleluterapiaan.
Minä eilen toruin kissaa nilkkahyökkäyksestä, ja se yritti mennä olohuoneen verhon päälle tarpeilleen! Kannoin sen laatikolle ja ilmoitin suorasanaisesti, että jättää minun antiikkipitsilakanaverhoviritelmät rauhaan. Tänään siis ostetaan suihkepullo ja energianpurkuleluja. Ihanaa tämä kissanelämä!
Vanhin kissa Onni Sulo Armas kömpi yöllä viereeni nukkumaan. Tai oikeammin se yritti tasapuolisuuden nimissä nukkua välillä miehen kyljessä ja välillä minussa kiinni. Ja surisi ja purisi. Siinä sitten keskustelin hänen kanssa henkeviä ja päädyimme siihen, että tänään ei Hänen Korkeutensa Pikkukissa ollut suosiossamme. Viheliäs Vili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti